Code Black

Kuvasta puuttuu yhtyeen solisti Tino Vähäoja, joka ei päässyt osallistumaan haastatteluun

Tamperelainen nuorisobändi "Code Black" koostuu kuudesta -95 syntyneestä muusikosta joilla on pitkä historia musiikin parissa. Vokalisti Tino Vähäoja, rumpali Jere Harjunniemi, kitaristit Oula Mikkola ja Aarne Waldén, basisti Ville Jokiharju ja kosketinsoittaja Miika Leinonen muodostavat tiiviin kokoonpanon, jolla syntyy rumpalin ja biisintekijän, Jeren, mukaan "progevaikutteista trashia, vähän niinku Stam1na" Muita vaikuttajia bändin musiikissa ovat esimerkiksi Opeth, Dream Theater ja Children Of Bodom.
Omien sanojensa mukaan yhtye perustettiin, kun kitaristi Aarne Waldén ja Jere yhdistivät voimansa. "Se alko varmaan siitä kun mä sain rummut ja sä (Aarne) ja mä soitettiin jotai" aloittaa Jere ja Aarne on samaa mieltä, "Juu, Iron Maidenia soitettiin, Ides of marchia" Basisti Ville "Reuhkis" Jokiharju aloitti pienen painostuksen avulla basson soiton ja liittyi bändiin. Myös kosketinsoittaja Miika "Miikkeli" Leinonen soitti bändissä alkuaikoina, tosin ei vielä silloin pysyvästi. "Seiskalla tuli Tino messiin ja Leinonen lähti. Jussi (GoodMood) kävi reeneissä, mutta ehkä vaan kerran, sit tuli jo Oula", muisteloi herra Waldén bändin syntytarinaa.
Omia kappaleita on yhtyeellä on 4 valmiina olevaa, raakileita ja ideoita taas riittää vaikka muille jakaa. "Paras biisi on tää uus jota mä en oo koskaan kuullukkaan, tän on pakko olla hyvä", perustelee Miika "Miikkeli" Leinonen tyylikkäästi kappaleen Beautiful Mask paremmuutta muihin yhtyeen kappaleisiin verrattuna. "Beautiful Mask on paras, Punch In The Face on kivoin soittaa", kommentoi Jere "Joe Arjalainen" Harjunniemi ytimekkäästi. Toimittajaa miellyttää eniten kappale Punch In The Face, joka pistää hienosti letin liikkeelle ja antaa adrenaaliinin virrata lähes yhtä tehokkaasti kuin ES-energiajuoma.

Jäsenet yksitellen:

Oula Mikkola
Soitin: Kai se on se kitara
Esikuva: Guthrie Govan, Michael Romeo, Ron Jarzombek
Mikä sai aloittamaan soittamisen? 2008 kesällä ukki anto kitaran, se sai alottaan. Siitä asti oon soittanu, tunneilla aloin käymään 2009
Miten valmistaudut treeneihin? Kotona vähän The Facelessia soimaan, soitan pari biisiä ja kaikki sujuu.
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Hankala kysymys, itsenäistä tyydytystä, omaa iloa ja ihan kiva jos siitä tulee muillekkin iloa.
Lempibändi tällä hetkellä: Ei ole

Aarne Wálden
Soitin: Kitara
Esikuva: Ron Jarzombek
Mikä sai aloittamaan soittamisen? Veli soitta ja Jerellä oli rummut nii tuntu et oltais voitu tehdä jotain hienoo jonain päivänä
Mitä valmistaudut treeneihin? Kuuntelen musaa ja kertaan biisejä ja ehkä koitan keksiä jotain uutta.
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Että se ois mieluisaa, ettei ois semmosta mitä ei vois soittaa, vaan että biisit ois kiinnostavia ja soittaa, tietenkin myös ES
Lempibändi tällä hetkellä: The Faceless

Ville "Reuhkis" Jokiharju
Soitin: Basso
Esikuva: John Myung, Michael "Flea" Balzary
Mikä sai aloittamaan? Luultavasti se kun kaverit soitti, mietin aluks et kitara vai basso, mut sit Aarne ja Jere sano et soita bassoo nii tuut meille basistiks
Miten valmistaudut reeneihin? Alotan kattomalla biisin läpi kaks kertaa, pyrin opettelemaan rytmin, sormitukset ja muun
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Haluun et bändi menestyis semi hyvin ja että musiikilla vois elättää ittensä
Lempibändi tällä hetkellä: Dream Theater

Miika "Miikkeli" Leinonen
Soitin: Koskettimet
Esikuva: Jordan Rudess
Mikä sai aloittamaan? En mä tiiä, pienenä alotin soittaan pianoo siks, koska se oli niin hienon näköstä
Miten valmistaudut treeneihin? En oikein mitenkään
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Hienoja, järkeviä kappaleita, jotain suurta joskus
Lempibändi tällä hetkellä: Dream Theater

Jere "Joe Arjalainen" Harjunniemi
Soitin: Rummut
Esikuva: Varhaisin Nico McBrain, nykyinen Mike Portnoy
Mikä sai aloittamaan? Rumpusetti 11-vuotiaana
Miten valmistaudut treeineihin? Ennen reenejä soittelen jotain, puol tuntia korkeintaan
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Jollain bändillä, mieluiten tällä, haluan tienata elantoni
Lempibändi tällä hetkellä: Opeth

Levyarvostelu: Turmion Kätilöt - Perstechnique

Turmion Kätilöt on kokenut muutoksen tuulia vaihtaessaan sekä kitaristia että levytysyhtiötä ja siitä kertoo myös yhtyeen tuorein levy, neljäs kokopitkä plätty, Perstechnique. Levyn nimi kertoo paljon: levy on osittain englanniksi, osittain suomeksi. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kyllä Kätilöt englanniksikin toimii, mutta on siinä suomen kielessä jotain niin turmiollista että oma äidinkieli on Kätilöille toimivin.
    Levy lähtee käyntiin varsin toimivalla "Grand Ball" jytkytyksellä on jossa on Kätilöille ominaisella tavalla yhdistetty industrialmainen discomusiikki ja metalli. Kappale olisi ehdottomasti listahitti, mutta MC RaakaPeen englannin lausuminen latistaa kokonaisuuden ja saa introssa virranneet adrenaliinit hiipumaan.Toisena kappaleena levyllä kuullaan jo aikaisemmin julkaistu single "Ihmisixsixsix", jossa päästään taas samantyyliseen jumputukseen kuin Grand Ballissa, mutta tällä kertaa sanat ovat suomeksi ja kokonaisuus toimii huomattavasti paremmin. Kertosäe jää hieman muun kappaleen varjoon, mutta toistuva ja agressiivinen introriffi jää päähän soimaan ja laittaa metallipäät moshaamaan. Kolmantena levyltä kuullaan "Suolainen kapteeni" joka nousee hienosti esiin melodisen kertosäkeensä ansiosta. Myös hieman puolivälin jälkeen kuultava nopea mättöriffi miellyttää, mutta mitään muuta biisistä ei sitten oikein jääkkään mieleen. Levyn neljäs kappale "Hanska" saa minut melkein skippaamaan kappaleen intronsa takia. "Taasko näitä ihmeellisiä täytebiisejä...", mietin, kunnes kappale ehtiikkin jo kunnolla alkaa. Biisi mättää tärykalvoja kiihkeällä tahdilla samalla kun yhtyeen solistit MC RaakaPee ja Spellgoth ärisevät suomalaisen työmiehen ankeasta kohtalosta harvinaisen runollisesti. Kappale kuvaa hienosti suomalaista juomis- ja töissäkäymiskulttuuria. Hieno biisi ja hieno sanoma. "Hellbound earth", levyn viides biisi jättää kuulijat odottamaan huippukohtaa. Englannin kieli toimii paremmin kuin Grand Ballissa, mutta muuten kappale jää edeltäjiensä varjoon. Kuudentena levyltä räjähtää "Lapset ja vanhemmat" jonka intro muistuttaa 80-luvun scifi-elokuvaa ja lähtee käyntiin hieman tylsistyttävällä effektillä. Uskontoa jälleen kerran käsittelevä biisi ei ole mitään uutta, mutta vaatii silti useamman kuuntelukerran ja jättää kertosäkeen kivasti päähän pyörimään. Levyn tylsin biisi, "Herran toinen tuleminen" on itseääntoistava instrumentaali joka osoitautuu Kätilöille ominaiseksi "ihmeelliseksi täytebiisiksi". Ei siitä sen enempää. "Verta sataa", levyn seitsemäs biisi kuulostaa alun perusteella tanssittavalta listahitiltä joita kuulee radiossa, mutta pian kappaleen raskaus iskee kiinni. Kappale on oikein mukaansatempaava ja melodiat mielenkiintoisia. Kertosäe ei erityisemmin erotu, mutta se ei onnistu pilaamaan hienoa biisiä. Levyn toiseksi viimeinen kappale, "Rukoukset rattoisat" saa adrenaliinit kuohahtamaan raskaalla alkuriffillään eikä muutenkaan jätä kylmäksi. Kappaleesta löytyy myös Kätilöille harvinaista romantiikkaa; "Ja tarpeen tullen minulla on ikävä, olet ilma jota hengitän ja tähdet taivaalla. Ja tarpeen tullen minulla on ikävä. Kyynelistäsi korun teen, helminauhan rinnoillesi valelen." Kerrassaan kaunista. Levyn viimeisenä kappaleena kuullaan "Vedetäänkö vai ei?", joka koukuttaa heti ensikuulemalta. Biisistä voi oikein maistaa kostean backstagetunnelman ja keikkaa varten valmistautumisen.
    Kaiken kaikkiaan hieno levy, uudistunut Turmion Kätilöt ei tuota pettymystä tälläkään kertaa. Kaikesta huolimatta Perstechnique ei pääse Pirun nyrkin ja Hoitovirheen tasolle ja tämä saa ajattelemaan, että yhtyeen parhaat vuodet ovat takanapäin. Livenä bändi tosin rokkaa paremmin kuin helvetin hyvin ja iskee kuuliansa tajuttomiksi vaikka ilman alkoholiakin. Toivon mukaan Perstechniquen biisejä kuullaan runsaasti livenä, koska näiden tahtiin on hienoa viskoa päätä ja vain nauttia aidosta suomalaisesta metallimusiikista.