Pleasantville

Pleasantvillen teema on vanha kunnon siveellisyys ja sen tarpeellisuus tai tarpeettomuus. Elokuvassa ei ole selkeää hyvää eikä pahaa, juoni tuntuu ikään kuin kyselevän katsojalta mikä on oikein. Värien ilmestyminen kuvastaa todellisuutta ja muutosta, joka iskee lumivyöryn lailla ja säikäyttää Pleasantvillen asukkaat pahnpäiväisesti. Muutos voi pelottaa, mutta on väistämätön, kuten elokuvan lopussa huomataan.
    Davidin sisäinen ristiriita heijastuu vahvasti katsojaan tehden elokuvasta entistä sekavamman. Jennifer on vahvasti muutoksen ja siveettömyyden kannalla vaikka ei sitä itse tajuakkaan, saaden aikaan todellisuuden ja TV-sarjan törmäämisen. Jennifer ei aluksi itse tajua miten suuren muutoksen on aiheuttamassa ja säikähtääkin omaa valtaansa. Pleasantvillen asukkaat jakautuvat rajusti kahtia osan muuttuessa mustavalkoisesta värilliseksi, mikä sotkee mukaan omallan tavallaan rasismin ja siihen liittyvän erilaisuuden pelon.
    Elokuvan seuraamisen teki tuskalliseksi selkeän hyvän ja pahan puuttuminen. On vain muutos, halusit sitä tai et. Värien palaaminen luo jännittävän visuaalisen effektin ja saa muutoksen tuntumaan hyvältä, siveyden ja viattomuuden katoaminen taas saa muutoksen tuntumaan pahalta ja likaiselta. Seksiä harrastetaan ja avioliitot hajoavat, nykyaika jyrää 50-lukuisen idyllin hitaasti mutta varmasti. 

    Tarinan aikana siirrytän hiljalleen seksin kyllästämään nyky-yhteiskuntaan, väritelevisioon ja hälläväliäasenteeseen. Todellisuus sattuu, mutta elämään syntyy täytettä, hyvässä ja pahassa. Kioskin omistaja alkaa maalata ja Jennifer pääsee yliopistoon. Vaikka sydämet murtuvat, kaikki oppivat jotain, mutta onko loppu varmasti onnellinen? Onko totuus aina hyväksi? Tietämätön on monesti onnellisempi ja vapaampi, tuntematonta ei osaa kaivata eikä murehtia. 

Code Black

Kuvasta puuttuu yhtyeen solisti Tino Vähäoja, joka ei päässyt osallistumaan haastatteluun

Tamperelainen nuorisobändi "Code Black" koostuu kuudesta -95 syntyneestä muusikosta joilla on pitkä historia musiikin parissa. Vokalisti Tino Vähäoja, rumpali Jere Harjunniemi, kitaristit Oula Mikkola ja Aarne Waldén, basisti Ville Jokiharju ja kosketinsoittaja Miika Leinonen muodostavat tiiviin kokoonpanon, jolla syntyy rumpalin ja biisintekijän, Jeren, mukaan "progevaikutteista trashia, vähän niinku Stam1na" Muita vaikuttajia bändin musiikissa ovat esimerkiksi Opeth, Dream Theater ja Children Of Bodom.
Omien sanojensa mukaan yhtye perustettiin, kun kitaristi Aarne Waldén ja Jere yhdistivät voimansa. "Se alko varmaan siitä kun mä sain rummut ja sä (Aarne) ja mä soitettiin jotai" aloittaa Jere ja Aarne on samaa mieltä, "Juu, Iron Maidenia soitettiin, Ides of marchia" Basisti Ville "Reuhkis" Jokiharju aloitti pienen painostuksen avulla basson soiton ja liittyi bändiin. Myös kosketinsoittaja Miika "Miikkeli" Leinonen soitti bändissä alkuaikoina, tosin ei vielä silloin pysyvästi. "Seiskalla tuli Tino messiin ja Leinonen lähti. Jussi (GoodMood) kävi reeneissä, mutta ehkä vaan kerran, sit tuli jo Oula", muisteloi herra Waldén bändin syntytarinaa.
Omia kappaleita on yhtyeellä on 4 valmiina olevaa, raakileita ja ideoita taas riittää vaikka muille jakaa. "Paras biisi on tää uus jota mä en oo koskaan kuullukkaan, tän on pakko olla hyvä", perustelee Miika "Miikkeli" Leinonen tyylikkäästi kappaleen Beautiful Mask paremmuutta muihin yhtyeen kappaleisiin verrattuna. "Beautiful Mask on paras, Punch In The Face on kivoin soittaa", kommentoi Jere "Joe Arjalainen" Harjunniemi ytimekkäästi. Toimittajaa miellyttää eniten kappale Punch In The Face, joka pistää hienosti letin liikkeelle ja antaa adrenaaliinin virrata lähes yhtä tehokkaasti kuin ES-energiajuoma.

Jäsenet yksitellen:

Oula Mikkola
Soitin: Kai se on se kitara
Esikuva: Guthrie Govan, Michael Romeo, Ron Jarzombek
Mikä sai aloittamaan soittamisen? 2008 kesällä ukki anto kitaran, se sai alottaan. Siitä asti oon soittanu, tunneilla aloin käymään 2009
Miten valmistaudut treeneihin? Kotona vähän The Facelessia soimaan, soitan pari biisiä ja kaikki sujuu.
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Hankala kysymys, itsenäistä tyydytystä, omaa iloa ja ihan kiva jos siitä tulee muillekkin iloa.
Lempibändi tällä hetkellä: Ei ole

Aarne Wálden
Soitin: Kitara
Esikuva: Ron Jarzombek
Mikä sai aloittamaan soittamisen? Veli soitta ja Jerellä oli rummut nii tuntu et oltais voitu tehdä jotain hienoo jonain päivänä
Mitä valmistaudut treeneihin? Kuuntelen musaa ja kertaan biisejä ja ehkä koitan keksiä jotain uutta.
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Että se ois mieluisaa, ettei ois semmosta mitä ei vois soittaa, vaan että biisit ois kiinnostavia ja soittaa, tietenkin myös ES
Lempibändi tällä hetkellä: The Faceless

Ville "Reuhkis" Jokiharju
Soitin: Basso
Esikuva: John Myung, Michael "Flea" Balzary
Mikä sai aloittamaan? Luultavasti se kun kaverit soitti, mietin aluks et kitara vai basso, mut sit Aarne ja Jere sano et soita bassoo nii tuut meille basistiks
Miten valmistaudut reeneihin? Alotan kattomalla biisin läpi kaks kertaa, pyrin opettelemaan rytmin, sormitukset ja muun
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Haluun et bändi menestyis semi hyvin ja että musiikilla vois elättää ittensä
Lempibändi tällä hetkellä: Dream Theater

Miika "Miikkeli" Leinonen
Soitin: Koskettimet
Esikuva: Jordan Rudess
Mikä sai aloittamaan? En mä tiiä, pienenä alotin soittaan pianoo siks, koska se oli niin hienon näköstä
Miten valmistaudut treeneihin? En oikein mitenkään
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Hienoja, järkeviä kappaleita, jotain suurta joskus
Lempibändi tällä hetkellä: Dream Theater

Jere "Joe Arjalainen" Harjunniemi
Soitin: Rummut
Esikuva: Varhaisin Nico McBrain, nykyinen Mike Portnoy
Mikä sai aloittamaan? Rumpusetti 11-vuotiaana
Miten valmistaudut treeineihin? Ennen reenejä soittelen jotain, puol tuntia korkeintaan
Mitä haluat tältä bändiltä/musiikilta yleensä? Jollain bändillä, mieluiten tällä, haluan tienata elantoni
Lempibändi tällä hetkellä: Opeth

Levyarvostelu: Turmion Kätilöt - Perstechnique

Turmion Kätilöt on kokenut muutoksen tuulia vaihtaessaan sekä kitaristia että levytysyhtiötä ja siitä kertoo myös yhtyeen tuorein levy, neljäs kokopitkä plätty, Perstechnique. Levyn nimi kertoo paljon: levy on osittain englanniksi, osittain suomeksi. Henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kyllä Kätilöt englanniksikin toimii, mutta on siinä suomen kielessä jotain niin turmiollista että oma äidinkieli on Kätilöille toimivin.
    Levy lähtee käyntiin varsin toimivalla "Grand Ball" jytkytyksellä on jossa on Kätilöille ominaisella tavalla yhdistetty industrialmainen discomusiikki ja metalli. Kappale olisi ehdottomasti listahitti, mutta MC RaakaPeen englannin lausuminen latistaa kokonaisuuden ja saa introssa virranneet adrenaliinit hiipumaan.Toisena kappaleena levyllä kuullaan jo aikaisemmin julkaistu single "Ihmisixsixsix", jossa päästään taas samantyyliseen jumputukseen kuin Grand Ballissa, mutta tällä kertaa sanat ovat suomeksi ja kokonaisuus toimii huomattavasti paremmin. Kertosäe jää hieman muun kappaleen varjoon, mutta toistuva ja agressiivinen introriffi jää päähän soimaan ja laittaa metallipäät moshaamaan. Kolmantena levyltä kuullaan "Suolainen kapteeni" joka nousee hienosti esiin melodisen kertosäkeensä ansiosta. Myös hieman puolivälin jälkeen kuultava nopea mättöriffi miellyttää, mutta mitään muuta biisistä ei sitten oikein jääkkään mieleen. Levyn neljäs kappale "Hanska" saa minut melkein skippaamaan kappaleen intronsa takia. "Taasko näitä ihmeellisiä täytebiisejä...", mietin, kunnes kappale ehtiikkin jo kunnolla alkaa. Biisi mättää tärykalvoja kiihkeällä tahdilla samalla kun yhtyeen solistit MC RaakaPee ja Spellgoth ärisevät suomalaisen työmiehen ankeasta kohtalosta harvinaisen runollisesti. Kappale kuvaa hienosti suomalaista juomis- ja töissäkäymiskulttuuria. Hieno biisi ja hieno sanoma. "Hellbound earth", levyn viides biisi jättää kuulijat odottamaan huippukohtaa. Englannin kieli toimii paremmin kuin Grand Ballissa, mutta muuten kappale jää edeltäjiensä varjoon. Kuudentena levyltä räjähtää "Lapset ja vanhemmat" jonka intro muistuttaa 80-luvun scifi-elokuvaa ja lähtee käyntiin hieman tylsistyttävällä effektillä. Uskontoa jälleen kerran käsittelevä biisi ei ole mitään uutta, mutta vaatii silti useamman kuuntelukerran ja jättää kertosäkeen kivasti päähän pyörimään. Levyn tylsin biisi, "Herran toinen tuleminen" on itseääntoistava instrumentaali joka osoitautuu Kätilöille ominaiseksi "ihmeelliseksi täytebiisiksi". Ei siitä sen enempää. "Verta sataa", levyn seitsemäs biisi kuulostaa alun perusteella tanssittavalta listahitiltä joita kuulee radiossa, mutta pian kappaleen raskaus iskee kiinni. Kappale on oikein mukaansatempaava ja melodiat mielenkiintoisia. Kertosäe ei erityisemmin erotu, mutta se ei onnistu pilaamaan hienoa biisiä. Levyn toiseksi viimeinen kappale, "Rukoukset rattoisat" saa adrenaliinit kuohahtamaan raskaalla alkuriffillään eikä muutenkaan jätä kylmäksi. Kappaleesta löytyy myös Kätilöille harvinaista romantiikkaa; "Ja tarpeen tullen minulla on ikävä, olet ilma jota hengitän ja tähdet taivaalla. Ja tarpeen tullen minulla on ikävä. Kyynelistäsi korun teen, helminauhan rinnoillesi valelen." Kerrassaan kaunista. Levyn viimeisenä kappaleena kuullaan "Vedetäänkö vai ei?", joka koukuttaa heti ensikuulemalta. Biisistä voi oikein maistaa kostean backstagetunnelman ja keikkaa varten valmistautumisen.
    Kaiken kaikkiaan hieno levy, uudistunut Turmion Kätilöt ei tuota pettymystä tälläkään kertaa. Kaikesta huolimatta Perstechnique ei pääse Pirun nyrkin ja Hoitovirheen tasolle ja tämä saa ajattelemaan, että yhtyeen parhaat vuodet ovat takanapäin. Livenä bändi tosin rokkaa paremmin kuin helvetin hyvin ja iskee kuuliansa tajuttomiksi vaikka ilman alkoholiakin. Toivon mukaan Perstechniquen biisejä kuullaan runsaasti livenä, koska näiden tahtiin on hienoa viskoa päätä ja vain nauttia aidosta suomalaisesta metallimusiikista.

Tiedotejutska

Laulu- ja soitinyhtye GoodMood esiintyy nuorisokahvila Uniikissa 29.10. mukanaan porilaiset bändit Wildline ja The Master Volume. Tapahtuma on ikärajaton ja ilmainen. Ovet aukeavat kello 17, Wildline esiintyy klo 19, The master volume kello 20 ja illan päättää GoodMood kello 21. Tapahtuma päättyy noin. 22.00. Kaikki ovat tervetulleita seuraamaan GoodMoodin legendaarista ja spektaakkelimaista show:ta!!!

Kolumnileipä

 "Veloissa rypevä Kreikka ostaa 400 panssarivaunua" kertoo Ilta-sanomat myöhään tiistai-iltana. Tässä vaiheessa alkaa Suomen kansalaista mietityttämään, että kannattiko se laina nyt oikeasti antaa. Meidän kaikkien kukkarostahan se kuitenkin meni, verojen muodossa.
    Finanssikriisi tuskin tuhotaan tykistävoimalla, vaikka sitä olisi kerrassaan 400 panssarivaunua. Tämä herättää myös kysymyksen, mihin Kreikka tarvitsee tälläistä armeijaa? Kreikka ei ole sotinut moneen kymmeneen vuoteen ja sen pahin uhka on tällä hetkellä talous, joka on jo niin pahasti romahtanut, että on vain ajan kysymys milloin se kaatuu lopullisesti ja vie loput EU:sta mukanaan.
    "Yhdysvaltain viranomaiset ovat nimittäin hyväksyneet kaupan, jossa Kreikan puolustusvoimille myydään 400 kappaletta M1A1 Abrams -taistelupanssarivaunuja." Itsekkin kovassa taantumassa räpiköivä Yhdysvallat ei nähtävästi häpeä parantaa omaa tilannettaan muiden kustannuksella. Tulivoimaa Yhdysvalloilla on aina ollut ja luultavasti tulee aina olemaan ja nyt siitä on ensimmäistä kertaa oikeasti jotain hyötyä. Turhat sodat ja valtava sodankäyntiin tarkoitettu budjetti tuottavat vihdoin tulosta, way to go USA.
    "Tarkkoja hintoja ei ole kerrottu, mutta hintaluokkaa voi arvioida sen perusteella, että valmistusaikanaan tankit ovat maksaneet kahdeksan miljoonaa dollaria kappaleelta." Ei huhhuh, nyt ihan oikeesti. Kuka hullu maksaa tankeista 8 MILJOONAA dollaria, jos maa rypee muutenkin veloissa. Sitten ihmetellään miksi koko EU on ongelmissa ja maailmassa riehuu sota, köyhyys ja nälkä.

Kolumnileipä

Nuorten päihteiden käytöstä on puhuttu viime aikoina runsaasti ja tehovalvontaa on alettu toteuttamaan esim. vappuna ja koulujenloppuna, jolloin nuorten tiedetään kokoontuvan yhdessä juhlimaan. Tämä on saattanut vaikuttaa nuorten alkoholin käyttöön vähentävästi, vaikka muutosta on tapahtunut jo ennen tehovalvontaa.
    Iltalehti kertoo: "Hieman alle puolet peruskoululaisista ja lukiolaisista sekä neljäsosa ammattiin opiskelevista ilmoitti, ettei ole tupakoinut koskaan. Esimerkiksi ammattikouluissa tupakointi on kuitenkin yhä yleistä. Lähes 40 prosenttia ammattiin opiskelevista tupakoi päivittäin, peruskoululaisista 9 prosenttia." Mielestäni tuloksissa ei ole mitään yllättävää, sillä peruskoululaiset ovat huomattavasti nuorempia kuin ammattiin opiskelevat ja lukiolaiset, mikä merkitsee jo pienempää prosenttia tupakoijia. Ammattiin tulevat opiskelemaan tietynlaiset ihmiset ja lukioon tietynlaiset, mikä aiheuttaa suuria eroja tupakointiprosenteissa. Tästä voi päätellä, että ihmiset, jotka hakevat ammatilliseen koulutukseen suosivat useammin tupakointia.
    Iltalehti myös kirjoittaa: "Myös säännöllinen humalaan juominen on nyt harvinaisempaa kuin vuosituhannen alussa, lukuun ottamatta lukiolaistyttöjä. Täysin raittiiden nuorten osuus on kasvanut." Tästä en kyllä osaa sanoa yhtään mitään, luultavasti lukiolaistytöt vain ovat päässeet paremmin alkoholinkäyttöön sisään. Tai sitten lukio vain on nii stressaavaa, että perjantaikännit helpottavat oloa. Ja niinhän se onkin.

In Flames - Sounds Of A Playground Fading

Sounds of a playground fading on ruotsalaisen melodista death metallia soittavan In Flamesin uusin pitkäsoitto. Albumi on askel uuteen, hieman kevyempään mutta sitäkin melodisempaan aikakauteen yhtyeen tuotannossa.
    Levyn single, "Deliver us" herättää paljon ajatuksia. Kappaleen intro on perusmelodista In flamesia, mutta kertosäe on suorastaan pop-tyylinen. Kitarasoolo on tyylikäs, mutta ehkä hieman sekava. Monet vanhan koulun In Flames fanit ovatkin haukkuneet kappaleen aivan pystyyn, mutta In Flames on uudella tyylisuunnallaan saanut myös uusia fanijoukkuja popimman metallin puolelta.
    Levyltä nousee esiin kappale "Ropes" joka yllättää introssa tapahtuvalla rytminvaihdoksella. Kuulija joutuu hetken aikaa nytkyttämään päätään tahdissa, jotta pääsisi takaisin mukaan. Anders Fridénin tavanomainen murinalaulu on korvattu nyt puhtaammalla laululla, joka sopii Andersille aivan loistavasti ja kaunis laulumelodia kuljettaa kuuntelijan suoraan kertosäkeeseen, joka on yhtä pop-tyylinen kuin single Deliver us, mutta ehkä hieman enemmän In Flames tyylinen.
    Kaiken kaikkiaan on pakko sanoa että helvetin hieno lätty sieltä tuli. Ei ehkä jokaisen melodethia diggailevan pakko-ostos, mutta hieman kevyemmästä musiikista kiinnostuneille suosittelen lämpimästi